Motivaatio aurinko

Jos joku on ihmetellyt miksi hetken on ollut hiljaisempaa syynä on yksinkertaisesti koulu :D Annan teille vaan pieneksi vinkiksi, jos te ehkä jonain päivänä haluaisitte tulla valokuvaajiksi se ei riitä, teidän pitää haluta sitä 100 prosenttisesti! Meidän opiskelu tahti on niin tiuha ja tehtäviä pursuilee joka suunnasta, että suoraansanoen ei tuolla koulussa pysty opiskelemaan ilman täyttä motivaatiota :D ja vaikka suuren motivaation ja intohimon opiskeluun omistankin niin tekee välillä minullakin tiukkaa. Nohh nyt siis on ollut kaikenlaista kuvattavaa niin filmikameralla, kuin digikameralla ja studio hommatkin on startattu :) En oikeastaan edes tiedä mitä teille esittelisin mutta voisinpas vaikka esitellä muutamia filmikameralla ottamiani kuvia:

Tää kurre oli tavattoman hellyyttävä kun se vain rauhallisesti jäi katselemaan minua ja mun kameraa. :) Filmille kuvaaminenn on tosiaan aika erilaista ja jännää, tykkään kyllä vaikka työlästä se digikuvaukseen verrattuna on :D Jokin vanha huokuuu omasta mielestä kaikista kuvista jotka oon filmille kuvannu vaikka sisältö on ihan arkipäivää.

Welcome to Wonderland

Tähän mennessä, ehkä mielenkiintoisin koulusta saatu tehtävä oli annoltaan luoda kuva otsikolla: "..... ihmemaassa" ja tietysti minun ystäväni sopisi mitä parhaimmin ihmemaahan joten häntä minä lähdin kuvaamaan. Tässä minä kuvin näytän etenemisprojektia. Ihmemaan taustat ja sienet jotka sinne halusin olin jo aiemmin kuvannut, ne vain vaativat sopivaa käsittelyä.

 

Alkuperäisestä kärpässienestä tuli kuvanmuokkauksessa pinkki

 Alimmaisena oleva on alkuperäinen kuva. Ihmemaaksi käypän taustan minä taltioin kesällä Lahden nurkilta maaseudulta. Vain pienillä efekteillä taustasta sai muokattua satumaisia ja sellaisia, että sinne saattaisi tyrkätä pinkin kärpässienen ja parhaan ystävän pomppimaan.

  Koko jutun juonihan oli luoda kuva kuvankäsittelyllä. Olin super innoissani ja niin minä lähdin kuvaamaan ystävääni erilaisissa asennoissa. Otettiin kuvia myös istuma asennossa ja makuulteen koska haaveenani oli laittaa useita eri kokoisia Eveliinoja ihmemaahan, niin pilvien kuin kärpässienienkin päälle loikoilemaan.

Photoshopissa minä kumitin sienistä ja Eveliinasta otetuista kuvista taustat pois ja siirsin sienet ja Eveliinat ihmemaahan. Niin minä sain aikaiseksi tämän tuloksen joka kantaa nimeä

Eveliina ihmemaassa

En oo mikään maailman mahtavin Photoshopin käyttäjä, mutta itse olin tyytyväinen tulokseen :) Toisin kuin opettaja joka olisi odottanut jotain realistisempaa, se sai tunteen latistumaan siitä että tää olis ollu niin milenkiintoinen tehtävä :D Tärkeintä että I like it!

Dancing in the rain

 Kaupungissa kuvaaminen on minulle ihan vieras alue, siispä oli hauskaa mennä sinne kuvaamaan! Otin kuitenkin kuvia vain hitusen, koska aikaa en viettänyt siellä kuin reilun tunnin ja ensiksi ei meinannut pokka pitää. Sitten kuitenkin rohkaistuin ja menin intoa puhkuen tutkimaan suurta maailmaa.. :D = Kuopion keskustaa. Tässä muutama tuotos :)

Jeppe

Ajattelin tällä kertaa kertoa teille jotain minun omasta kulta mussustani :) 

Minun paras ystäväni, seuralaiseni, tukijani, löhöily toveri, minua ikävöivä ja iloisesti tervehtivä karvaturrini on:

"Suomen kansalliskoira. Ennen kaikkea metsäkanalintujen metsästykseen erikoistunut herkkähaukkuinen koira, jonka esi-isiä suomalaiset käyttivät apuna kaikenlaisen riistan metsästykseen, samat koirat hoitivat myös vahdin tehtävät." -  näin minun ystävästäni netissäkin kerrotaan.

Joskus pienempänä minä kirjoitin useitakin runoja Jepestä, muistelen että ensimmäisen olisin rustannut 6 vuotiaana ja olisin sen kovin mielelläni jakanut tänne muttten tähän hätään löytänyt sitä mistään. Jotenkin näin se alkoi "Jeppe sinä nappisilmä..."

Löysin kuitenkin lyhyehkön runon vuosimallia 2009:

"Jeppe sä suloinen ja tärkeä, pieni mutta koollahan ei oo väliä"

    Jeppe on ollut minun elämässäni 5 vuotiaasta lähtien, muistan kuinka eskarin pihalla riemuitsin että meidän perheeseen tulee uusi vauva, ei ihmis vauva vaan jokin karvainen. Kaverit olivat ihmeissään.

Jepellä on minulle suuri merkitys, enkä tiedä mitä tulen tekemään kun poika siirtyy ajasta ikuisuuteen. Sen minä kuitenkin tiedän, että sillä tulee aina olemaan suuri ja merkityksellinen paikka sydämessäni. Niin... moni sanoisi että sehän on "vain" eläin, minulle se on kuitenkin enemmän, se on perheenjäseneni, ystäväni, oma suloinen pikku veljeni.

Jeppe on tosiaan metsästyskoirana ollut koko ikänsä meidän perheessä ja monia lintuja se onkin päässyt haukkumaan. Tämä syksy taitaa kuitenkin jäädä viimeiseksi koska ikää ukkelille on kertynyt jo reilu 10 vuotta ja vastikään sairastui diabetekseen. Oikein hoidettuna kumminkin voi vielä viisikin vuotta tassutella minun rinnallani.

En tiedä välittyikö tunne tämän postauksen kautta teille mutta itselleni meinasi tulla tippa linssiin :D Niin suloinen otus tuo mörrikkä on, se on vallannut mun sydämen ja hurmannut mut täysin :)

Anteeksi tällaisesta lässynlässyn postauksesta mutta minusta tuntui sille että tässä olisi aihetta jaettavaksi. Älkää saako sellaista käsitystä että olisin eläinaktivisti vaikka eläimistä välitänkin. (Nykyinen paras ystävänikin nimittäin luuli näin ennen kuin tutustui minuun paremmin)

Ja näin lopuksi, mitä lemmikit teille merkitsevät?