Sniif sniif

Flunssan kourimana istun olohuoneessa ja kirjoitan tätä tekstiä. Olisin miljoona kertaa mieluummin koulussa nyt. Toisaalta on ihan mukava vain istua ja "nauttia" nenän niistosta ja höyryävän lämpimistä tee kupposista. Olen niin iloinen siitä, että vaikka päivät ovat vielä lämpimiä niin syksyn tuomat koleat aamut ja illat ovat jo saapuneet. En malta odottaa päiviä jolloin saan pukeutua paksuihin villapaitoihin ja kaulaliinoihin, saatikka niitä jolloin ulkona paukkuvat jo pakkaset ja saan turvautua untuvaiseen toppatakkiin.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa elämässäni minä todella rakastan syksyä! Vaikka olenkin aina pitänyt syksyistä, sen mukanaan tuomista asioista ja koleista säistä nyt minä nautin niistä kaikista eniten. Miksi? Minusta tuntuu, että tämä syksy on tuonut niin paljon mukanaan kaikkea uutta ja hyvää :) Muutama viikko takaperin viikonloppuna lähdin pihalle tutkailemaan lähiympäristöä erästä koulutehtävää varten ja koirani kanssa taltioimme muutaman syksyisen kuvan. Harmillista etteivät kamerat osaa puhua vaikka sen tuottamat kuvat osaavatkin puhutella katsojia erilaisilla tavoilla. Onneksi minulla on ainakin koira, joka kulkee aina mukana kuvatessa... se on mukava kaveri, vaikka kamerakin on nykyään kuin lapsi, jolle suunnittelen ostavani erilaisia vaatteita lisävarusteita harkitessani. :D

Useat lehdet ovat jo tipahdelleet maahan tuomaan vihreän nurmen sekaan kellertävää väriä. Jotkut tosin  väittävät lehtien tippuneen kuivuuden vuoksi mutta tämä kuulostaa minusta kummalliselle sillä useat päivät ovat ainakin täällä olleet sateisia. Pyh pah kyllä se on syksy eikä mikään muu!

   Kaksi rinnakkain olevaa samansävyistä "materiaalia" sulautuvat toisiinsa ja nostattavat hymyn ainakin minun huulilleni. Koiran turkki ja puinen tausta ovat kuin luodut toisilleen... erikoislähikuvan lisäksi taltioin myös kuvauskaverin naamataulun :)

Ja vielä pisteeksi i:n päälle yhteen kietoutuneet koivunlehdet laituria vasten :)

Ensi viikolla lähdemme koulun kanssa opintomatkalle Kolille. Odotan innolla sinne menoa! Siinä yhdistyy niin monia mielekkäitä asioita... luonnon keskellä oleminen, valokuvaus, pienimuotoinen matkustelu. Saa vaan syventyä lempipuuhiinsa :) Valikoin aiheekseni tutkia Kolilla ollessamme sen historiaa ja kuvata kuvasarjan jääkauden jättämistä merkeistä. Lähden siis tutkimusmatkalle ja toivottavasti kolmen päivän reissun jälkeen kotiintultuani olen rikkaampi kokemuksiltani ja omistan kauniin kuvasarjan jääkauden muovaamista merkeistä Kolin maisemissa. Jos ja kun kuvasarja toivonmukaan onnistuu lisään sen toki tänne bloginkin puolelle :)

Tässä yksi museosta kuvaamani mammutti kuva virittämään jääkauden tunnelmaa :D!

Nykyään minä odotan tulevia asioita sen vuoksi että pääsen kuvaamaan niitä. Erityisesti minä odotan talvea, siksi että se on vuodenajoista minulle rakkain mutta myös siksi että pääsen kuvaamaan ainutlaatuisia lumisia maisemia. Enkä malta odottaa että pääsen kameran kanssa rinteeseen, tänä vuonna ajattelin mennä rinteisiin ilman laskuvälineitä uudessa tarkoituksessa. Kaverini pyysivät minua viime talvena kuvaamaan heidän tekemiään temppuja ja tänä talvena aion toteuttaa heidän toiveensa! :)

Tuossa siis joitakin tulevia kuvausprojekteja, jotka aion blogin puolellle niiden valmistuttua laittaa :)
Toivottavasti tekin nautitte syksystä ja ylipäätänsä elämästä! <3